Ongelma elefanttien kanssa, jotka tanssivat huonosti
Jos katsot geopolitiikkaa Covid-19: n linssin kautta, yhden asian pitäisi olla hyvin selvä. Kumpikaan maailman iso talous ei ole erottunut toisistaan. Sekä Kiina että Yhdysvallat ovat käyttäytyneet tavalla, joka jättää paljon toivomisen varaa.
Kiina on ilmeinen bogyman. Virus alkoi täältä. Vaikka Kiina on saanut suosionosoituksia Wuhanin lukitsemisesta, ei voida hyväksyä kaikkea Kiinan hallituksesta nimellisarvoon. Kiinan hallitus yritti peittää sen. Lääkäri, joka yritti varoittaa maailmaa, kuoli, ja verkon ympärillä on ollut riittävästi raportteja, jotka viittaavat siihen, että kaikki ei ole niin hyvin kuin Kiinan kommunistinen puolue (CCP) olisi uskoavasi. Kiinan äkillisen anteliaisuuden tulisi muistuttaa yhtä sanonnoista, kuten - "Varo alasti mies, joka tarjoaa sinulle paidansa." Jonkin täytyy olla saalis.
Jos Kiina on epäluotettava, Yhdysvallat on ylimielinen ja tyhmä. Mukava asia, jonka voidaan sanoa Trumpin hallinnon pandemian käsittelystä, on se, että se on antanut koomikoille materiaalia seuraavalle vuosikymmenelle. Komedia, pandemian seuraaminen Yhdysvalloissa on traagista. Kansakunnasta, joka antoi meille inhimillisen edistyksen, on nyt tullut huono zombi-apokalypsielokuva kieltäväksi.
Valitettavasti muut meistä vaikuttavat olevan varsin rakastettuja globaalin talousjärjestelmän norsuille. Erityisesti Amerikkaa kuuntellaan, koska se on suurin osa globaalista turvallisuusarkkitehtuurista, joka tukee koko globaalia järjestelmäämme. Vaikka olen sanonut, että Amerikka on historian maailman suotuisin supervalta, ongelmana on, että Amerikan ulkopolitiikka on aina levännyt periaatteelle "meitä vastaan heitä". Kylmän sodan aikana tämä oli helppoa. Neuvostoliitto oli riittävän vahva haasteeksi ja kommunismin järjestelmä oli selvästi ”huono”. Neuvostoliiton kaatumisen myötä Yhdysvalloilla oli vaikea yrittää löytää napainen vastakohta. Se yritti Saddam Hussainin kanssa, mutta silloinkin kukaan ei uskonut Saddamin olevan vakava uhka muulle maailmalle. Kun Amerikka siirtyy ”Yhdysvaltojen tai Yhdysvaltojen vastaista” -tilaan, muu maailma jumittuu, koska se tarkoittaa potentiaalisen liiketoiminnan menettämistä pitää amerikkalaiset onnelliseksi.
Vaikuttaa siltä, että muut meistä ovat jumissa epäluotettavan ja tyhmän norsun välillä. Se kuulostaa tapaukselta, että valitset yhden ja toisen rynnäkää sinua. Niiden välillä navigoimisesta tulee jotain kiitosta taidetta. On kuitenkin kolmas tapa - nimittäin pienempien maiden löytää tapoja yhteistyöhön.
Tässä suhteessa eurooppalaiset saivat sen oikein. Toisen maailmansodan jälkeen eurooppalaiset tajusivat, että kaksi maailmansotaa alkoivat Ranskan ja Saksan välisen kilpailun välillä. Temppu oli sitoa ranskalaiset ja saksalaiset kiinnostuksen kohteet niin tiiviisti toisiinsa, että he ymmärsivät, että yhdessä oli enemmän hyötyä kuin käydä sotaa.
Euroopan unioni ei suinkaan ole täydellinen. Covid-19 on osoittanut, kuinka vähän yhtenäisyyttä puhuu yhtenäisestä Euroopasta, kun maat sitovat itsensä. Byrokratiaa on myös enemmän kuin voisi pitää terveellisenä. Toisinaan näyttää siltä, että eurooppalaisen hankkeen suurimmat hyötyjät ovat Brysselin byrokraattien armeijoita.
EU on kuitenkin onnistunut loistavasti alkuperäisessä tavoitteessaan, joka oli rauhan varmistaminen vaurauden kautta. Kukaan Baby Boomers -tapahtumasta eteenpäin ei kuvittele, että sota olisi mahdollista puhketa Euroopan mantereella. Aikaisempi sukupolvi ei kuvitellut rauhaa kestävän Euroopassa.
Vaikka Euroopan yksittäiset taloudet ovat pienempiä kuin kaksi norsua, EU yhtenä tulliliittoyhteisönä on suurempi kuin Kiina tai Yhdysvallat.
Siellä missä EU puuttuu, on kysymys puolustuksesta. Kirjoittamisajankohdasta lähtien eurooppalaiset eivät ole pystyneet luomaan yhtenäistä sotilaallista rakennetta samalla tavalla kuin se on luonut taloudellisen rakenteen. Angela Merkel myönsi hiljaisesti, että Eurooppa oli ollut liian riippuvainen Yhdysvaltojen armeijan tuesta sen jälkeen, kun Donald Trump torjui Euroopan johtajia siitä, ettei se ollut käyttänyt tarpeeksi rahaa puolustukseen. Aggressiivisemman Venäjän ja epäluotettavan Amerikan pitäisi antaa eurooppalaisille kannustin muuttaa tätä.
Muun maailman tulisi ottaa EU: ta huomioon projektina. On tehty virheitä. On esimerkiksi tunnetta, että Eurooppa on linnoitus muuta maailmaa vastaan. Ajatus pienten kansakuntien kokoontumisesta, resurssien yhdistämisestä ja kaupankäynnistä keskenään on kuitenkin hyvä. Esimerkiksi Puola on menestynyt olemallaan EU: ssa. Se käy kauppaa Amerikan ja Kiinan kanssa, mutta se ei ole riippuvainen kummastakaan, koska sillä on kauppaa naapureidensa kanssa.
Alueellisilla ryhmittymillä on haittapuoli. Monissa tapauksissa se tulee korvaamaan riippuvuus globaalista norsusta alueellisella. Euroopalla on onni, koska alueellinen valta on Saksa, joka on ollut suhteellisen hyvänlaatuinen ja pysynyt kaivettuna eurooppalaiseen projektiin. Siellä on vähemmän hyvänlaatuisia esimerkkejä.
Vastaus voi olla perustaa ammattiliittoja, jotka ovat riittävän lähellä kannustaakseen kauppaa naapureiden kanssa, mutta samalla jättäen yksittäiselle jäsenelle tarpeeksi tilaa olla oma kansakuntansa.
Yhteistyön lisääminen ei tule olemaan helppoa, mutta kuten Covid 19 on osoittanut, tarpeisiisi sopivista norsuista riippuvuus ei ole vaihtoehto, varsinkin kun kyseisillä norsuilla on ilmeisiä puutteita. Elefantit ovat edelleen välttämättömiä, mutta pienempien pelaajien on tiedettävä, miten ryhtyä yhtyeeseen varmistaakseen oman kohtalonsa.
Kiina on ilmeinen bogyman. Virus alkoi täältä. Vaikka Kiina on saanut suosionosoituksia Wuhanin lukitsemisesta, ei voida hyväksyä kaikkea Kiinan hallituksesta nimellisarvoon. Kiinan hallitus yritti peittää sen. Lääkäri, joka yritti varoittaa maailmaa, kuoli, ja verkon ympärillä on ollut riittävästi raportteja, jotka viittaavat siihen, että kaikki ei ole niin hyvin kuin Kiinan kommunistinen puolue (CCP) olisi uskoavasi. Kiinan äkillisen anteliaisuuden tulisi muistuttaa yhtä sanonnoista, kuten - "Varo alasti mies, joka tarjoaa sinulle paidansa." Jonkin täytyy olla saalis.
Jos Kiina on epäluotettava, Yhdysvallat on ylimielinen ja tyhmä. Mukava asia, jonka voidaan sanoa Trumpin hallinnon pandemian käsittelystä, on se, että se on antanut koomikoille materiaalia seuraavalle vuosikymmenelle. Komedia, pandemian seuraaminen Yhdysvalloissa on traagista. Kansakunnasta, joka antoi meille inhimillisen edistyksen, on nyt tullut huono zombi-apokalypsielokuva kieltäväksi.
Valitettavasti muut meistä vaikuttavat olevan varsin rakastettuja globaalin talousjärjestelmän norsuille. Erityisesti Amerikkaa kuuntellaan, koska se on suurin osa globaalista turvallisuusarkkitehtuurista, joka tukee koko globaalia järjestelmäämme. Vaikka olen sanonut, että Amerikka on historian maailman suotuisin supervalta, ongelmana on, että Amerikan ulkopolitiikka on aina levännyt periaatteelle "meitä vastaan heitä". Kylmän sodan aikana tämä oli helppoa. Neuvostoliitto oli riittävän vahva haasteeksi ja kommunismin järjestelmä oli selvästi ”huono”. Neuvostoliiton kaatumisen myötä Yhdysvalloilla oli vaikea yrittää löytää napainen vastakohta. Se yritti Saddam Hussainin kanssa, mutta silloinkin kukaan ei uskonut Saddamin olevan vakava uhka muulle maailmalle. Kun Amerikka siirtyy ”Yhdysvaltojen tai Yhdysvaltojen vastaista” -tilaan, muu maailma jumittuu, koska se tarkoittaa potentiaalisen liiketoiminnan menettämistä pitää amerikkalaiset onnelliseksi.
Vaikuttaa siltä, että muut meistä ovat jumissa epäluotettavan ja tyhmän norsun välillä. Se kuulostaa tapaukselta, että valitset yhden ja toisen rynnäkää sinua. Niiden välillä navigoimisesta tulee jotain kiitosta taidetta. On kuitenkin kolmas tapa - nimittäin pienempien maiden löytää tapoja yhteistyöhön.
Tässä suhteessa eurooppalaiset saivat sen oikein. Toisen maailmansodan jälkeen eurooppalaiset tajusivat, että kaksi maailmansotaa alkoivat Ranskan ja Saksan välisen kilpailun välillä. Temppu oli sitoa ranskalaiset ja saksalaiset kiinnostuksen kohteet niin tiiviisti toisiinsa, että he ymmärsivät, että yhdessä oli enemmän hyötyä kuin käydä sotaa.
Euroopan unioni ei suinkaan ole täydellinen. Covid-19 on osoittanut, kuinka vähän yhtenäisyyttä puhuu yhtenäisestä Euroopasta, kun maat sitovat itsensä. Byrokratiaa on myös enemmän kuin voisi pitää terveellisenä. Toisinaan näyttää siltä, että eurooppalaisen hankkeen suurimmat hyötyjät ovat Brysselin byrokraattien armeijoita.
EU on kuitenkin onnistunut loistavasti alkuperäisessä tavoitteessaan, joka oli rauhan varmistaminen vaurauden kautta. Kukaan Baby Boomers -tapahtumasta eteenpäin ei kuvittele, että sota olisi mahdollista puhketa Euroopan mantereella. Aikaisempi sukupolvi ei kuvitellut rauhaa kestävän Euroopassa.
Vaikka Euroopan yksittäiset taloudet ovat pienempiä kuin kaksi norsua, EU yhtenä tulliliittoyhteisönä on suurempi kuin Kiina tai Yhdysvallat.
Siellä missä EU puuttuu, on kysymys puolustuksesta. Kirjoittamisajankohdasta lähtien eurooppalaiset eivät ole pystyneet luomaan yhtenäistä sotilaallista rakennetta samalla tavalla kuin se on luonut taloudellisen rakenteen. Angela Merkel myönsi hiljaisesti, että Eurooppa oli ollut liian riippuvainen Yhdysvaltojen armeijan tuesta sen jälkeen, kun Donald Trump torjui Euroopan johtajia siitä, ettei se ollut käyttänyt tarpeeksi rahaa puolustukseen. Aggressiivisemman Venäjän ja epäluotettavan Amerikan pitäisi antaa eurooppalaisille kannustin muuttaa tätä.
Muun maailman tulisi ottaa EU: ta huomioon projektina. On tehty virheitä. On esimerkiksi tunnetta, että Eurooppa on linnoitus muuta maailmaa vastaan. Ajatus pienten kansakuntien kokoontumisesta, resurssien yhdistämisestä ja kaupankäynnistä keskenään on kuitenkin hyvä. Esimerkiksi Puola on menestynyt olemallaan EU: ssa. Se käy kauppaa Amerikan ja Kiinan kanssa, mutta se ei ole riippuvainen kummastakaan, koska sillä on kauppaa naapureidensa kanssa.
Alueellisilla ryhmittymillä on haittapuoli. Monissa tapauksissa se tulee korvaamaan riippuvuus globaalista norsusta alueellisella. Euroopalla on onni, koska alueellinen valta on Saksa, joka on ollut suhteellisen hyvänlaatuinen ja pysynyt kaivettuna eurooppalaiseen projektiin. Siellä on vähemmän hyvänlaatuisia esimerkkejä.
Vastaus voi olla perustaa ammattiliittoja, jotka ovat riittävän lähellä kannustaakseen kauppaa naapureiden kanssa, mutta samalla jättäen yksittäiselle jäsenelle tarpeeksi tilaa olla oma kansakuntansa.
Yhteistyön lisääminen ei tule olemaan helppoa, mutta kuten Covid 19 on osoittanut, tarpeisiisi sopivista norsuista riippuvuus ei ole vaihtoehto, varsinkin kun kyseisillä norsuilla on ilmeisiä puutteita. Elefantit ovat edelleen välttämättömiä, mutta pienempien pelaajien on tiedettävä, miten ryhtyä yhtyeeseen varmistaakseen oman kohtalonsa.
Kommentit
Lähetä kommentti